Agrotorjuntaaineet

Agrotorjunta-aineet ovat kasvintuotannon suojelemiseen käytettävissä kemiallisia ja biologisia valmisteita, joiden tehtävänä on torjua rikkakasveja, tuholaisia sekä kasvitautien leviäminen ja siten parantaa satoa sekä laatua.

Ne jaotellaan yleisesti kohdemuodon mukaan: herbicidit (rikkakasvien torjunta), tuholaistorjunta-aineet (tuhohyönteisten torjunta), sienitautien torjunta-aineet (sienitauteja vastaan) sekä kasvun säätelyyn tarkoitetut aineet. Lisäksi on biologisia torjunta-aineita, jotka vaikuttavat biologisin keinoin ja usein osana integroitua torjuntaa.

EU:n ja kansallinen sääntely määrittelee, millaisia torjunta-aineita voidaan myydä ja käyttää. Torjunta-aineiden markkinoille pääsyn edellytykset sekä tuotteen käytön rajat määräytyvät EU:n torjunta-aineasetuksen (EY) 1107/2009 sekä sen kansallisten lisäykset mukaan luettuna. Aineiden aktiiviset osat arvioidaan EU:n toimesta, ja riskinarviointi hoidetaan usein EFSA:n kautta. Jokainen tuote on rekisteröitävä, ja etikettiin merkitään käyttöohjeet, annostus, mahdolliset käyttörajoitukset sekä turvaohjeet.

Käyttö vaatii asianmukaista koulutusta ja ohjeiden tarkkaa noudattamista. Etiketin tiedot ohjaavat annostuksen, ajoituksen sekä suojavarusteiden tarpeen. Tavoitteena on sekä teho että turvallisuus ihmisille ja ympäristölle.

Ympäristö- ja terveysriskit, kuten vesistöihin päätyminen, ei-toivotut vaikutukset pölyttäjiin sekä resistenssin kehittyminen, on otettava huomioon. Tämä on ajanut lisätoimenpiteitä sekä kehitettyjä käytäntöjä, kuten integroitu torjunta (IPM), jossa kemiallista torjuntaa käytetään harkiten osana kokonaisvaltaista kasvinsuojelua.

Suomessa torjunta-aineiden valvonnasta vastaa Ruokavirasto, yhdessä muiden viranomaisten kanssa, ja toiminta perustuu sekä EU-säädöksiin että kansallisiin tarkkailu- ja valvontamenettelyihin ympäristön ja kansanterveyden suojaamiseksi.