Adapterisuunnittelua

Adapterisuunnittelua on lähestymistapa, jolla kaksi yhteensopimatonta järjestelmää saadaan toimimaan yhdessä käyttämällä sovitinta, joka muuttaa tai välittää rajapintoja. Käsite esiintyy sekä elektronisessa laitteistossa että ohjelmistosuunnittelussa. Adapterin tarkoituksena on minimoida muutosvaatimukset olemassa olevissa komponenteissa ja tarjota yhtenäinen käyttöliittymä näiden osien välille.

Elektroniikassa sovitin muuntaa liitäntöjä, jännitteitä tai signaalisopimuksia. Esimerkkejä ovat USB-C→USB-A-sovittimet, HDMI→VGA-sovittimet tai muuntajat, jotka sovittavat eri standardien tehot ja liitännät yhteen. Tärkeiksi tekijöiksi muodostuvat sähköiset ominaisuudet, yhteensopivuus standardien kanssa sekä turvallisuus- ja säädösten noudattaminen.

Ohjelmistossa Adapteri on suunnittelumalli, jonka tehtävä on muuttaa toisen luokan rajapinta asiakkaan käytettäväksi. Se voi toteutua kahdella päätyypillä: luokkamalli (class adapter, periytyminen) tai olio-malli (object adapter, koostuminen). Adapteri toteuttaa asiakkaan tarvitsemat menetelmät ja sisäisesti delegoi tai muuntaa kutsut kohteeseen B, jotta tämä vastaa A-rajapintaa. Esimerkki: asiakas odottaa A-rajapintaa, adapteri toteuttaa A:n ja käyttää taustalla olevaa B:tä toiminnan toteuttamiseen.

Edut sisältävät paremman yhteensopivuuden, uudelleenkäytettävyyden ja minimoinnin, tarvetta muuttaa olemassa olevaa koodia. Haittoja ovat lisäkerroksen tuoma monimutkaisuus sekä mahdollinen pienempi suorituskyky. Adapterointi on yleistä sekä laitteistossa että ohjelmistokehityksessä, erityisesti vanhojen komponenttien integroinnissa ja kolmannen osapuolen kirjastojen käytössä.