Adapterisuunnittelu

Adapterisuunnittelu on suunnittelumenetelmä, jolla kahden yhteensopimattoman rajapinnan välinen yhteys sopeutetaan siten, että komponentit voivat toimia yhdessä. Se kuuluu ohjelmistosuunnittelun malleihin ja sitä sovelletaan erityisesti tilanteisiin, joissa vanha tai ulkoinen komponentti on liitettävä uuteen järjestelmään. Adapterin tehtävä on tarjota kohdekäyttöliittymä, jota asiakkaat odottavat, käyttämällä olemassa olevaa Adaptee-oliota.

Keskeiset osat ovat Adaptee, vanha tai ulkopuolinen komponentti, jonka rajapinta ei vastaa haluttua, Target-rajapinta, jota asiakkaat käyttävät, sekä Adapter, joka toteuttaa Target-rajapinnan ja delegoi toiminnot Adaptee-oliolle. Adapter voi olla olio- tai perintäyhteinen ratkaisu.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi vanhojen kirjastojen integrointi, jolloin ei ole tarkoituksenmukaista muokata Adapteea, sekä uuden järjestelmän ja vanhojen komponenttien välinen yhteensopivuus. Adapteri mahdollistaa testauksen ja ylläpidon paremman erottelun sekä laajennettavuuden, kun rajapinnat voivat kehittyä erikseen.

Tyyppejä ovat objektiadapteri (käyttää koostumusta ja delegoi Adaptee-olioille) ja luokkaadapteri (periytyminen Targetin ja Adapteenin rajapintoihin). Useimmissa kieli- ja ympäristöyhteyksissä objektiadapteri on käytännöllisempi ja joustavampi ratkaisu.

Hyödyt sisältävät parempaa joustavuutta, nopeamman integraation ja vähäisemmän koodimuutostarpeen suurissa järjestelmissä. Rajoituksina voivat olla lisäkerroksen kompleksisuus, mahdolliset suorituskykymenetykset sekä riippuvuus Adapteenin toiminnasta ja sen muutoksista. Adapterisuunnittelua käytetään usein yhdessä muiden suunnittelumallien kanssa lisäarvon saavuttamiseksi.