AGPkortteja

AGP-kortteja ovat näytönohjaimet, jotka käyttivät Accelerated Graphics Port -liitäntää (AGP) tarjotakseen korkeampaa grafiikkakaistanleveyttä ja suoran pääsyn järjestelmämuistiin verrattuna PCI-kortteihin. Ne olivat keskeinen ratkaisu 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkuvaihteessa grafiikan kiihdytyksessä ennen PCIe-vaioa.

AGP-tekniikka tarjosi yhteyden grafiikkaprosessorin ja päämuistin välillä sekä mahdollisti eri nopeatustasot (esimerkiksi 1x, 2x, 4x ja 8x). Lisäksi AGP sisälsi ominaisuuksia kuten sideband addressing ja nopean kirjoittamisen (Fast Write), jotka paransivat tiedonsiirtoa ja suorituskykyä erityisesti 3D-sovelluksissa. AGP-kortit olivat suunniteltu käytettäväksi emolevyjen AGP-väylässä, ja niiden kanssa korostettiin yhteensopivuutta eri näytönohjaimen malleja ja ajureita varten.

Historia ja kehitys: AGP otettiin laajasti käyttöön 1990-luvun lopulla ja se sai nopeasti useita valmistajia, kuten ATI ja NVIDIA, jotka julkaisivat AGP-versioita monille korttipohjille. Tekniikka hallitsi hetken ajan markkinoita, kunnes PCIe-siirtö todettiin nopeammaksi ja laajasti saataville, ja 2000-luvun puolivälistä eteenpäin PCIe korvasi AGP:n monissa uusissa tietokoneissa. AGP-korttien tuotanto väheni lopulta kokonaan, kun PCIe tuli standardiksi.

Yhteensopivuus ja käytäntö: AGP-kortin käyttämiseksi tarvitaan AGP-levyyn rakennettu emolevy, ja on tärkeää varmistaa, että sekä kortti että emolevy tukevat samaa AGP-tilaa (1x/2x/4x/8x) sekä yhteensopivia ajureita. Nykyään AGP-kortteja harkitaan lähinnä retro- ja erikoiskäyttöihin.

Merkitys: AGP oli tärkeä virstanpylväs grafiikan kiihdytyksessä ennen PCIe:n aikaa. Sen aikaiset kortit auttoivat kehittämään 3D-kiihdytystä kotitietokoneissa ja olivat osa monien varhaisten peliskene- sekä multimedia-kokonaisuuksien arkea.