ADRmenetelmien

ADRmenetelmien tarkoituksena on ratkaista erimielisyydet ilman oikeudenkäyntiä. Ne sisältävät sekä kotimaisia että kansainvälisiä riitoja koskevia vaihtoehtoja, ja ne voivat olla vapaaehtoisia tai velvoittavia sopimusten tai lain perusteella.

Neuvottelu on ADR:n perusmuoto, jossa osapuolet pyrkivät itse löytämään ratkaisut. Prosessi on joustava ja nopea, eikä siihen liity ulkopuolista päätöksentekijää.

Sovittelu eli mediatiivinen prosessi hyödyntää sovittelijaa, jonka tehtävänä on ohjata keskustelua ja auttaa osapuolia löytämään molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen. Sovittelussa ratkaisu syntyy osapuolien väliseen sopimukseen, eikä sovittelija anna sitovaa ratkaisua.

Välimiesmenettelyssä osapuolet nimeävät välimiehen tai välimieslautakunnan, joka antaa sitovan ratkaisun. Menettelyä säätelevät osapuolten valitsemat säännöt ja sovellettava laki, ja välimiespäätös on yleensä tunnustettu ja toimeenpantavissa kansainvälisesti.

Asiantuntijapäätökset tai asiantuntija-arviot voivat koskea teknisiä kysymyksiä, joissa asiantuntija antaa päätöksen tai suosituksen, joka ohjaa lopullista ratkaisua.

Hybridit kuten med-arb yhdistävät sovittelun ja välimiesmenettelyn: osapuolet aloittavat sovittelulla, ja jos ratkaisu ei synny, siirrytään välimiesmenettelyyn.

ADR:n etuja ovat usein kustannusten säästö, nopeus, joustavuus ja luottamuksellisuus, kun taas välimiesmenettelyjen etuna korostuu kansainvälinen tunnustettavuus ja täytäntöönpanokelpoisuus. ADR:n valinta riippuu kiistan luonteesta, suhteiden halutusta säilymisestä ja oikeudellisista tavoitteista.