32bittisessä

32bittisessä viittaa tietokoneen tai sen ympäristön arkkitehtuuriin, jossa yleiset laskennan rekisterit, osoittimet ja usein myös datan siirto sekä muistinhallinta perustuvat 32-bittisiin yksiköihin. Tämä määrittää, kuinka suuria kokonaislukuja ohjelmat voivat käsitellä, miten muistia osoitetaan ja miten tiedot siirretään prosessorin sisällä.

Tärkeimmät piirteet ovat rekisterien ja osoittimien 32-bittisyys sekä suhteellinen vaikutus muistinhallintaan. Osoiteavaruus on tyypillisesti 2^32 osoitetta, jolloin virtuaalinen osoiteavaruus on noin 4 gigatavua. Käytännössä nykyiset järjestelmät voivat hyödyntää tekniikoita, kuten muistinhallinnan laajennuksia, mutta perusidea on, että yksikköjen, kuten int- ja long-tyyppien sekä osoittimien, koko on 32 bittiä. Tämä vaikuttaa ohjelmointiin ja yhteensopivuuteen, sillä suurimmat dataleikkeet ja suuret muistimassat voivat vaatia erityishuomiota.

Käytännössä 32-bittisyys on johtanut menestyksekkäästi käytettyihin, ylläpidettyihin ja vakaasti toimiviin järjestelmiin sekä sulautetuissa laitteissa että pöytäkoneissa 1990-luvulta 2000-luvulle. Siirtymä 64-bittisiin arkkitehtuureihin (esimerkiksi x86-64 ja ARM64) on kuitenkin laajentanut osoite- ja datakokoja sekä parantanut suorituskykyä suurissa muistiratkaisuissa, mikä on johtanut 32-bittisen tuen asteittaiseen vähenemiseen uusissa järjestelmissä. 32-bit-ympäristöt ovat edelleen yleisiä sulautetuissa sovelluksissa ja vanhempien ohjelmistojen yhteensopivuuden varmistamisessa.

Esimerkkejä 32-bittisistä järjestelmistä ovat 32-bit-tyypin yleiskäyttöiset käyttöjärjestelmät ja ohjelmistot sekä monissa sulautetuissa laitteissa käytetyt 32-bit prosessorit. Näissä ympäristöissä 32-bittisyys vaikuttaa sekä ohjelmistokehitykseen että laitteiston suunnitteluun.