32bittisellä

32bittisellä viitataan tietokonejärjestelmän tai suoritinarkkitehtuurin tilaan, jossa laskennan ja osoitteiden sekä useiden rekisterien pituus on 32 bittiä. Tällainen arkkitehtuuri käyttää 32‑bittisiä rekistereitä ja osoiteavaruutta, ja sen suurin osoitepää on yleensä 2^32, eli noin 4 gigatavua muistia yhden prosessin käyttöympäristössä. 32‑bitin järjestelmät soveltuvat sekä työpöytä- että sulautetun käytön tarpeisiin, mutta ne rajoittuvat muistin enimmäisosaan ja lukumäärään.

Historiallisesti 32‑bittinen arkkitehtuuri yleistyi 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla Intelin IA‑32‑perheen myötä. Siihen tukeutuvat käyttöjärjestelmät kuten Windows, Linux ja macOS tarjosivat IA‑32‑yhteensopivuutta. 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa 64‑bittiset arkkitehtuurit (esim. x86‑64/Amd64 ja ARMv8) syrjäyttivät suurimman osan 32‑bitin ohjelmistosta suurissa muistimuodeissa, mutta 32‑bitin ohjelmistoja ylläpidetään ja siirretään yhteensopivuuden vuoksi.

32‑bitin suorittimet sisältävät usein 32‑bittisiä rekistereitä sekä osoite- ja muuta siirtojen hallintaan tarkoitettuja rekistereitä, ja niillä tuotetaan 32‑bittisiä tuloksia. Osoitteiden 32‑bittinen arvoitus asettaa käytännön muistin ylärajaksi noin neljän gigatavun per prosessi tässä tilassa. Monissa ohjelmointikielissä int-tyyppi on 32‑bittinen, ja muistinhallinta sekä tiedostopolut voivat tukea 32‑bitin rajoitteita.

Nykyisin 32‑bittiä käytetään pääasiassa sulautetuissa järjestelmissä ja mikro-ohjaimissa, kuten ARM Cortex‑M, PIC32 ja vastaavat. Tietokoneiden ja isojen palvelimien maailmassa 64‑bittiset järjestelmät hallitsevat, mutta vanhoja 32‑bitin ohjelmistopaketteja ylläpidetään ja siirretään yhteensopivuuden takaamiseksi.

---