2Dtoteutuksissa

2D-toteutuksissa viittaa ilmiön, mallin tai suunnitelman toteuttamiseen kahden ulottuvuuden tilassa. Termiä käytetään erityisesti, kun kohteesta tai ongelmasta joudutaan rakentamaan tai simuloimaan kaksiulotteinen esitys, esimerkiksi tasossa x–y, usein discretisoimalla kokonaisuus ruudukkona. 2D-toteutukset ovat yleisiä sekä teoreettisissa malleissa että käytännön sovelluksissa, ja ne voivat toimia vastakohtana kolmiulotteisille (3D) toteutuksille.

Sovelluksia 2D-toteutuksissa on monia. Kuvankäsittelyssä ja grafiikassa kaikki prosessit ovat usein kaksiulotteisia, kuten kuvan suodatus, reunojen tunnistus ja tekstuurien käsittely. Tietokonesimuloinneissa kaksiulotteiset mallit soveltuvat esimerkiksi lämpö- ja pintanoustilanteiden, aaltojen tai epäjatkuvien ilmiöiden simuloimiseen ruudukolla. Sensorijärjestelmissä ja datan kartoituksessa 2D-toteutukset voivat muodostaa kaksiulotteisia näyttöjä tai karttoja, jotka kuvaavat tilan auteurteja. Monissa tapauksissa 2D-mallit toimivat vakiolähtökohtana, josta voidaan myöhemmin siirtää tai projisoida tietoja kolmiulotteisiin käsittelyihin.

Menetelmällisesti 2D-toteutukset perustuvat usein ruudukkoon jakamiseen ja diskretointiin. Yleisiä lähestymistapoja ovat esimerkiksi kahdenulotteinen ratkaisun etäisyydellä jakaminen, finite difference -menetelmät, erotusmenetelmät sekä kuvapohjaiset haara- ja binäärialgoritmit. Paikan ja reunaehtojen määrittäminen (esim. Dirichlet- tai Neumann-rajat) on keskeinen osa suunnittelua ja tulosten tulkintaa.

Lisää aiheesta keskustelevia aihealueita ovat 2D- vs. 3D-toteutukset, ruudukon tiheys, interpolaatio sekä visuaalinen esitys.