1700luvuilla

1700-luku, vuodet 1700–1799, oli monin tavoin muutosvoimainen ajanjakso. Sodat, valtapoliittiset muutokset, laajentuva kaupankäynti ja siirtomaat vaikuttivat maailmankuvaan, kun taas valistus ja tieteellinen kehitys muovasivat ajattelutapaa sekä kulttuuria.

Politiikassa ja sodankäynnissä koettiin merkittäviä mullistuksia: Suuri pohjoismainen sota (1700–1721) heikensi Ruotsin suurvalta-asemaa ja vahisti Venäjän asemaa Itämeren alueella; Espanjan seuraajasota (1701–1714) muokkasi eurooppalaista valtatasapainoa. 1700-luvun lopulla kypsyivät valistusperiaatteet, jotka korostivat järkeä, yksilön oikeuksia sekä hallinnon ja yhteiskunnan järkeistämistä. Tiede eteni valistusajan piirissä; Linnén luokittelut ja Newtonin periaatteet vaikuttivat laajasti.

Taloudellisesti 1700-luku nojasi mercantilismiin ja laajenevaan globaaliin kaupankäyntiin; siirtomaatuotanto ja orjatyö muodostivat osan tuotantoketjuista. Teollisen vallankumouksen alku rakentui lopulta 1700-luvun lopulla, erityisesti Länsi-Euroopassa, ja toi teknisiä innovaatioita sekä tuotannon tehostumista. Kulttuurissa barokista siirryttiin kohti klassisismia, ja kirjallisuus sekä musiikki heijastelivat valistuksen arvoja ja uusien ajatusten leviämistä.

Suomen näkökulmasta 1700-lukua hallitsi Ruotsin valtakunta. Itämeren alueen sotilaalliset konfliktit vaikuttivat talouteen ja väestöön, ja sota-ajan rasitteet koettelivat elinoloja. Vuonna 1809 Suomi siirtyi Venäjän suuriruhtinaskunnaksi, mikä päätti pitkän vaiheensa Ruotsin valtakunnassa ja muutti alueen geopoliittista asemaa.