orjatyö

Orjatyö, eli slave labor, tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen joutuu arbeubejensä avulla pakon alaiseksi ja ei voi vapaaehtoisesti määrätä työehdoistaan. Tämä ilmenee usein uhkailujen, väkivallan, velkavankilaisuuden, matkustusasiakirjojen haltuun ottamisen tai muun syrjinnän muodossa, jolla työntekijä menettää vapautensa ja mahdollisuuden lopettaa työnteko. Orjatyö on kansainvälisesti tunnistettu ja tuomittu ihmisoikeusloukkaus.

Aiemmin orjuuden muodot vähenivät monissa maissa lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten myötä, mutta nykyaikainen orjatyö eli pakotettu työ jatkuu monin tavoin. Se on osa laajaa modernia slave-labor-ilmiötä, johon liittyy epäviralliset työmarkkinat, pakolaiset ja maahanmuuttajat sekä heikossa asemassa olevat työntekijät. Orjatyö voi esiintyä sekä julkisissa että yksityisessä sektorissa, erityisesti maataloudessa, rakennusteollisuudessa, teollisuudessa, kotitalouksissa ja seksiteollisuudessa sekä monimutkaisissa toimitusketjuissa.

Kansainväliset puitteet kieltävät orjatyön. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen kohdassa 4 sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimukset, kuten pakotetun työn suojelua koskeva No. 29 ja sen jälkiasäätö No. 105, muodostavat peruskehyksen. Maailmanlaajuisesti arvioidaan olevan miljoonia ihmisiä pakon alaisessa työssä; ILO:n mukaan arkaillaan noin 20–25 miljoonan ihmisen voivan olla altistuneita, ja todellinen luku on vaikeasti määritettävissä tilastointirajoitteiden vuoksi.

Ehkäisy ja vastetoimet sisältävät kansallinen lainsäädäntö, rikollisuuden torjunta, työntekijöiden suojelu sekä yritysten vastuullisuustoimet ja toimitusketjujen due diligence -käytännöt. Uhreille tarjotaan suojelu-, terveys- ja oikeudellista apua sekä mahdollisuutta saada korvaavaa tukea ja takaisinintegrointia yhteiskuntaan.