valistusajan

Valistusajan (valistus) on eurooppalainen ajattelun ja kulttuurin murros, jonka keskeisiä teemoja ovat järki, tiede ja kriittinen suhtautuminen auktoriteetteihin. Aikakauden juuret ovat tieteellisen vallankumouksen prosessissa, ja sen vaikutus levisi laajasti poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin noin 1650–1800-luvun loppuun asti.

Keskeisiä periaatteita ovat rationalismi, empiirinen menetelmä, väitteiden ja uskomusten kriittinen arviointi sekä uskonnollisen ja valtiollisen auktoriteetin rajoittaminen. Valistus korosti oppimisen, koulutuksen ja julkisen keskustelun tärkeyttä sekä edisti uskonnollista suvaitsevaisuutta ja eroa kirkon ja valtion välillä. Tiedon levittämiseen vaikuttivat suuret julkaisut, tietosanakirjat, tieteelliset aikakauslehdet sekä kahvilat, salonit ja sanomalehdet.

Politiikassa valistus vaikutti käsityksiin kansalaisista oikeuksina, hallinnon eriyttämisestä sekä valtiollisesta oikeudenmukaisuudesta ja laista. Montesquieun vallan kolmijako, Voltaire’n ja Rousseau’n keskustelut sekä Kantin kategorinen imperatiivi muovasivat käsityksiä oikeudesta, uskonnonvapaudesta ja kansalaisesta.

Vaikutus ja perintö. Valistus on vaikuttanut merkittävästi vallankumouksiin, moderniin tieteeseen, koulutukseen ja lakien kehittämiseen sekä yksilön oikeuksiin. Sen kritiikit ovat olleet sekä kulttuurisesti että historiallisesti moniulotteisia, esimerkiksi eurocentrismin sekä kolonialismin sekä sukupuolen ja ryhmien aseman suhteen.