128bittistä

128bittistä viittaa tietomäärään tai arvoon, joka esitetään tai käsitellään 128 bitin tarkkuudella. Yksi bitti on 0 tai 1, ja 128 bitin määrä mahdollistaa 2^128 erilaista arvoa. Allekirjoitetuista (signed) ja ei-allekirjoitetuista (unsigned) esitysmuodoista riippuen arvojoukot voivat olla esimerkiksi unsigned 0 … 2^128−1 tai signed −2^127 … 2^127−1.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Kryptografiassa 128-bittiset avaimet ja lohkot ovat yleisiä: AES-128 käyttää sekä 128-bittistä avainta että 128-bittistä lohkoa, ja 128-bittisiä hajautusfunktion esimerkkejä ovat historiallisesti olleet MD5 (nykyään sen turvallisuutta ei suositella uudessa käytössä). Verkkotekniikassa IPv6 käyttää 128-bittisiä osoitteita, mikä mahdollistaa valtavan määrän yksilöllisiä osoitteita. Lisäksi ohjelmointi- ja prosessointikirjastot ja nykyaikaiset suoritinarkkitehtuurit tukevat 128-bittisiä kokonais- tai vektorikokoja, kuten SIMD-rekistereiden (esim. 128 bitti) käsittely.

Rakenne ja toteutus: 128-bittiset arvot voidaan tallentaa ja käsitellä sekä ohjelmallisesti että laitteistossa. Monilla nykyaikaisilla Prosessoriyksiköillä on 128-bittisiä rekistereitä, kuten SIMD-arkkitehtuurit, sekä ohjelmointikielet ja kirjastot tukevat 128-bittisiä kokonaislukuja (esimerkiksi i128/u128 malleja joissakin kielissä).

Turvallisuus ja suorituskyky: 128-bittinenavain tai -data tarjoaa korkeaa tilansiirto- ja salausvarmuutta sen valtavan avainvertailuparin vuoksi; käytännössä 2^128 operaatioiden suorittaminen on nykyisillä kehittyneillä järjestelmillä epärealistista. Kvanttitietokoneiden Groverin algoritmi tehostaa hakua noin 2^64-tasolle, jolloin turvallisuus korkeakäyttöisissä ratkaisuissa on edelleen voimassa, mutta tilannetietoisuus vaatii jatkuvaa arviointia. 128-bittinen laajuus yhdistää suurten arvojen käsittelyn ja monissa sovelluksissa riittävän suorituskyvyn sekä laitteistossa että ohjelmistoissa.