Äänieristystä

Äänieristystä tarkoitetaan rakennelman kykyä estää äänen siirtymistä tilasta toiseen. Siirtymään vaikuttavat rakenteen massa, jäykkyys, vaimennus sekä tiivistys ja tilojen välinen yhteys. Yleensä paremman äänieristyksen saavuttaa ottamalla huomioon sekä rakenteellisen eristyksen että toimintojen tiiviyden; suurempi äänenvaimennus saa aikaan pienemmän siirtyvän äänitaajuuden.

Keskeiset keinot äänieristyksen parantamiseksi ovat massan lisääminen, vaimennusmateriaaleiden käyttö, ilmanvuotojen minimoiminen sekä rakenteiden decoupling eli erottaminen toisistaan. Lisäksi tiivistys saumoissa, ovissa ja ilmanvaihtokanavien liittymäkohdissa sekä flanking-äänieristyksen vähentäminen ovat tärkeitä. Näppäriä ratkaisuja ovat muodostaa jäykkiä, massiivisia rakenteita, käyttää äänieristyslevyjä ja kuitueristeitä sekä toteuttaa valmisteita, jotka rajoittavat äänen kulkua tilasta toiseen.

Rakenteellisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kaksinkertainen väliseinä, lattian kellunta ja äänieristetty katto sekä paremmat liitokset, joilla minimoidaan ääniloukut. Näihin liittyy usein myös tilojen väliseen ja tilan ulkopuolisiin osiin suunnattu tiivistys sekä decoupling-elementit, jotka vähentävät suorien ääniaaltopolkujen muodostumista.

Materiaalivalinnoissa käytetään raskasta massaa sekä eristemateriaaleja kuten mineraali- tai lasivillaa, kivivillaa sekä äänieristyslevyjä. Massamateriaaleja kuten mass-loaded vinyl (MLV) käytetään ilman suurta tilankäyttöä lisämaanantain saamiseksi. Äänieristystä mitataan desibeleinä: suurempi arvo kertoo paremmasta eristyksestä. Lopullinen tulos riippuu useista tekijöistä, mukaan lukien flanking-transmissio ja tiiveys.