kellunta

Kellunta on suomen kielen sana, joka kuvaa tilaa tai toimintaa, jossa jokin pysyy veden pinnalla tai liikkuu pinnan tuntumassa. Sanaa käytetään sekä konkreettisesti (esineen kelluminen) että abstraktisti (tila, jossa jokin kelluu). Kellunta juontaa juurensa verbista kellua, jonka merkitys on "pysyä veden tai muun nesteen pinnalla".

Yleisessä käytössä kellunta tarkoittaa kahteen päätilanteeseen liittyvää ilmiötä: ensin veden päällä lepäämistä ja rentoutumista uinnin yhteydessä; toiseksi kelluntahoitoa, jossa keho asetetaan pitkäaikaisesti kellumaan erityisessä, lämpimässä ja rauhallisessa ympäristössä, usein suolaliuoksessa, jotta ihminen voi kokeilla sensory deprivation -tyyppistä tilaa.

Teknisissä ja teoreettisissa yhteyksissä kellunta kuvaa kelluvuuden ilmiötä: esimerkiksi tutkimuksessa, jossa tarkastellaan veneiden tai kelluvien rakenteiden nosteutta ja turvalisyyttä, sekä meriteollisuudessa ja pelastuslautojen suunnittelussa. Kielessä kelluntaan viitataan myös kuvaannollisesti, kun puhutaan rauhoittumisesta tai rentoutumisesta.

Kielitieteellisesti kellunta on gerundi- ja substantiivimuoto, joka syntyy verbista kellua. Sitä voidaan käyttää sekä konkreettisen toiminnan kuvaamiseen ("kellunta veden päällä") että laajasti tilan tai kokemuksen ilmaisemiseen.

---