ääntämistietoa

Ääntämistietoa tarkoittaa tietoa siitä, miten sanoja ja äänteitä lausutaan. Se kattaa sekä äänteiden ominaisuudet että niiden yhdistymissäännöt sekä yleiset prosodiset piirteet, kuten rytmin ja intonaation. Käsite on keskeinen kielitieteessä, kieltenopetuksessa ja puheteknologiassa, ja sen tavoitteena on kuvailla oikea ääntäminen sekä tukea oppimista, sanakirjojen merkintöjä ja puheentuotannon kehittämistä.

Ääntämistietoon kuuluu sekä äänteiden perusominaisuudet (konsonantit ja vokaalit) että niiden yhdistymissäännöt, joilla voidaan muodostaa kelvollisia sanoja sekä sanojen sisäisiä rytmejä. Siihen kuuluu myös phonotaktiikka, jonka mukaan tietyt äänneryhmät voivat esiintyä peräkkäin. Lisäksi siihen kuuluu prosodia: rytmi ja intonaatio sekä tavujen pituus ja niiden vaihtelu. Eri kielissä näiden ominaisuuksien tarkka ilmaisutapa vaihtelee.

Käytännössä ääntämistietoa hyödynnetään sanakirjoissa ja oppimateriaaleissa, joissa sanaan merkitään oikea ääntäminen. Se on keskeinen osa kieltenopetusta, jotta oppijat oppisivat lausumaan sanoja oikein. Puheteknologiassa, kuten tekstistä puheeksi -järjestelmissä (TTS) ja puheentunnistuksessa (ASR), äännetietoa käytetään puheen tuottamiseen ja tulkintaan.

Normatiivinen ääntämistieto antaa ohjeita yleisestä, standardoidusta lausumisesta, mutta todellisuus sisältää runsaasti dialektien ja puhujien variaatioita. Siksi kuvaileva äännetieto erittelee variantteja ja kontekstuaalisia tekijöitä, kuten ympäristö ja puhujan tausta, jotta tieto palvelee eri käyttäjäryhmiä ja sovelluksia.