äänimuoto

Äänimuoto on käsite kielitieteessä, jolla tarkoitetaan sanan puhuttua, äänteellistä ilmaisua. Se kuvaa, miten sana kuuluu äänessä, mukaan lukien äänteiden toteuma, niiden pituus ja mahdolliset allofoniset vaihtoehdot sekä puheen sävelkulku ja paino. Äänimuoto on siten konkreettinen, havainnoitava ilmentymä, kun taas kirjoitusmuoto merkitsee sanan kirjoitettua esitystapaa.

Äänimuoto eroaa muun muassa kirjoitus- ja sanamuodosta sekä foneemisestä järjestelmästä. Foneemisessa jäsentelmässä huolehditaan äänteisiin liittyvistä erontehdoista abstraktina kokonaisuutena; äänimuoto puolestaan on se, mitä oikeasti kuulee puhuttaessa. Kielissä voi olla allofoneja, jotka ovat samaan foneemiin kuuluvia erillisiä ääntämisen muotoja; niiden avulla äänimuoto voi vaihdella kontekstin mukaan.

Tutkimuksessa äänimuoto kuuluu sekä fonetiikan että fonologian piiriin. Fonetiikka käsittelee äänteiden fyysisiä ominaisuuksia ja artikulaatiota, kun taas fonologia tarkastelee, miten äänteet järjestäytyvät kielen järjestelmässä ja miten ne vaikuttavat merkitykseen.

Käytännössä äänimuoto on tärkeä sanakirjoissa, puheentunnistuksessa ja kielenopetuksessa. Se auttaa erottamaan kirjoitus- ja puhuttuja muotoja sekä tuntemaan kielen rytmiä, intonaatiota ja painotusta. Äänimuoto vaihtelee puhujan, alueellisen taustan ja sosiaalisen kontekstin mukaan, mikä heijastuu puhutun kielen variaatioihin.