ääniliitäntälaitteiden

Ääniliitäntälaitteet, suomeksi myös äänikortit tai äänikortit, ovat tietokoneiden ja muiden digitaalisten laitteiden komponentteja tai ulkoisia laitteita, jotka mahdollistavat äänen syöttämisen ja ulostulon. Ne muuttavat digitaalisen äänidatan analogiseksi signaaliksi kaiuttimille tai kuulokkeille, ja toisinpäin analogisen äänidatan digitaaliseksi. Äänikortti on olennainen osa nykyaikaista tietokonekokemusta, mahdollistaen musiikin kuuntelun, elokuvien katselun, pelien pelaamisen ja videopuheluiden tekemisen.

Äänikortteja on kahta päätyyppiä: integroidut ja erilliset. Integroidut äänikortit ovat yleensä emolevylle suoraan kiinnitettyjä piirejä, jotka tarjoavat perustoiminnot useimmille käyttäjille. Ne ovat kustannustehokkaita ja riittäviä yleiseen käyttöön. Erilliset äänikortit puolestaan ovat erillisiä laajennuskortteja, jotka liitetään tietokoneen laajennuspaikkaan, kuten PCIe-väylään, tai ulkoisia USB-laitteita. Nämä tarjoavat usein paremman äänenlaadun, enemmän liitäntöjä ja kehittyneempiä ominaisuuksia, kuten korkeamman näytteenottotaajuuden, paremman signaali-kohinasuhteen ja studiolaatuiset äänitulot.

Äänikorttien keskeisiä komponentteja ovat digitaali-analogiamuunnin (DAC) ja analogia-digitaalimuunnin (ADC). DAC muuntaa digitaalisen äänidatan, kuten CD-levyltä tai digitaalisesta tiedostosta, analogiseksi signaaliksi, jota kaiuttimet tai kuulokkeet voivat toistaa. ADC tekee päinvastoin: se muuntaa mikrofonin tai muun äänilähteen analogisen signaalin digitaaliseen muotoon, jonka tietokone voi käsitellä ja tallentaa. Modernit äänikortit voivat sisältää myös muita ominaisuuksia, kuten erillisiä vahvistimia kuulokkeille, monikanavaisia äänituki ja studiotason esivahvistimia mikrofoneille.