Ääntämysjärjestelmänä

Ääntämysjärjestelmänä on käsite, jolla tarkoitetaan kielen puhutun ääntäminenjärjestystä kokonaisuudessaan: kuinka äänteet muodostuvat, järjestäytyvät ja tuotetaan, sekä millaisia sääntöjä niiden esiintyminen ja muutos kirjaimellisesti edellyttää. Se kattaa sekä segmentaalisen tason (äänteiden inventaari, äänteenlaadulten erottelu ja allofoniensa ilmentyminen) että suprasegmentaalisen tason (paino, rytmi, intonaatio, mahdolliset tonaaliset piirteet) sekä äänteiden yhdistymisen säännöt ja sallitut yhdistelmät (fonotaktiset rajat).

Järjestelmä voidaan kuvata erilaisin keinoin. Yleisimmin käytettyä on kansainvälinen fonetinen kirjoitusjärjestelmä IPA, joka mahdollistaa kunkin kielen äänteiden tarkkaan kuvaamisen. Lisäksi käytetään kielikohtaisia laajoja (broad) ja kapeita (narrow) transkriptioita sekä opetus- ja oppikirjoissa käytettäviä ohjeellisia sääntöjä. Ääntämysjärjestelmänä toimii myös pienemmässä mittakaavassa organisaatioiden ja oppimateriaalien käyttämä ohjeistus oikean ääntämyksen oppimiseksi.

Rooli ja sovellukset ovat moninaisia: se on keskeinen työkalu kielitieteilijöille äänteiden analyysiin, sanakirjojen ääntämysohjeiden laatimiseen, kielenopetukseen sekä puhetekniikan sovelluksiin kuten puheentunnistukseen ja tekstin puheeksi muuttamiseen.

Haasteita tuovat murteellinen vaihtelu, sosiaaliset tekijät ja kirjoitusjärjestelmän ja puhutun kielen välinen ero, joka usein johtaa erilaisten ääntämyssääntöjen käyttöön eri konteksteissa. Esimerkiksi kielestä riippuen järjestelmä voi painottaa pitkien vastineiden erottelua, samoin kuin intonaation ja painon vaihtelua.