Äänikoodausmenetelmät

Äänikoodausmenetelmät, tunnetaan myös nimellä äänen pakkausmenetelmät tai äänen koodekit, ovat teknologioita, joita käytetään digitaalisen äänen tallentamiseen, siirtämiseen ja käsittelyyn. Niiden ensisijainen tavoite on vähentää äänen digitaalisen esitysmuodon kokoa samalla kun äänenlaatu pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvin. Tämä on tärkeää tallennustilan säästämiseksi ja tiedonsiirtonopeuden parantamiseksi esimerkiksi internetissä.

Äänikoodausmenetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: häviöttömät ja häviölliset koodekit. Häviöttömät koodekit pakkaavat ääntä ilman, että mitään alkuperäisestä informaatiosta menetetään. Pakkausaste on yleensä maltillinen, mutta lopputulos on identtinen alkuperäisen äänen kanssa. Esimerkkejä häviöttömistä koodekeista ovat FLAC (Free Lossless Audio Codec) ja ALAC (Apple Lossless Audio Codec).

Häviölliset koodekit saavuttavat huomattavasti suurempia pakkaussuhteita poistamalla äänisignaalista sellaista informaatiota, jota ihmiskorva ei yleensä kykene havaitsemaan tai pitää vähemmän tärkeänä. Tähän hyödynnetään usein psykoakustisia malleja. Vaikka häviöllinen pakkaus voi johtaa pientä äänenlaadun heikkenemistä, se on usein hyväksyttävää, kun kokoero on merkittävä. Tunnettuja häviöllisiä koodekkeja ovat MP3 (MPEG-1 Audio Layer III), AAC (Advanced Audio Coding) ja Opus. Valinta koodekin välillä riippuu käyttötarkoituksesta ja vaadittavasta tasapainosta äänenlaadun ja tiedoston koon välillä.