Ärsyttävyys

Ärsyttävyys on abstrakti käsite, joka kuvaa sitä, kuinka paljon jokin asia tai tilanne aiheuttaa ärsytystä, ärtymystä tai epämukavuutta. Se voi viitata sekä ulkoisiin ärsykkeisiin että vastaanottajan kokemuksen voimakkuuteen: jotkut asiat ovat suuremmin ärsyttäviä tietyissä tilanteissa, kun taas toiset koetaan vähemmän ärsyttävinä. Ärsyttävyys voidaan liittää sekä luonteeltaan henkilön ominaisuuksiin että ympäristötekijöihin.

Termi muodostuu sanasta ärsyttää ja -vyys- suffixistä, jolla muodostetaan laadun tai ilmiön vastine. Tätä käsitettä käytetään laajasti arkipuheessa sekä erilaisissa tieteellisissä konteksteissa, kuten psykologiassa, aistimuksissa ja ergonomiassa.

Käytännön merkityksessä ärsyttävyys voidaan ymmärtää kolmessa ulottuvuudessa: ulkoinen ärsyke tai tilanne, henkilön oma reaktio ja tilannekohtainen konteksti. Esimerkiksi kova melu voi olla erittäin ärsyttäväksi koettu, erityisesti herkille vastaanottajille, mutta toisille se ei välttämättä ole yhtä problematiikkaa. Henkilön taipumus kokea asioita ärsyttävänä voi johtua yksilöllisistä sensitiivisyyden tasoista, vireystilasta, stressistä sekä aiemmista kokemuksista.

Ärsyttävyys on subjektiivinen ja kontekstisidonnainen ilmiö, ja sitä voidaan tarkastella sekä arkipäiväisessä puheessa että tutkimuksissa, joissa mitataan koettua ärsykettä, toleranssia tai reaktioita ympäristötekijöihin.