zeoliiteillä

Zeoliitit ovat alumiinisilikaattien ryhmä, joka sisältää sekä luonnon mineraaleja että synteettisiä materiaaleja. Rakenteeltaan ne muodostuvat toisiinsa liittyneistä SiO4- ja AlO4-tetraedreistä, joiden välissä on runsaasti kanavia ja aukkoja. Verkkorakenne on tavallisesti negatiivisesti varautunut, ja sen tasapainotus tapahtuu ioninvaihdon avulla kationeilla, kuten Na+, K+ ja Ca2+. Tämä mahdollistaa sekä ionien vaihtamisen että tehokkaan adsorptio- ja molekyylisieppauskyvyn suurissa ja pienissä molekyyleissä.

Luonnossa zeoliitit syntyvät pääasiassa vulkaanisten lasien ja tufien alteraatiossa emäksisissä ja vesiliuoksissa. Tunnetuimpia lajikkeita ovat klinoptiloliitti, chabaziiitti, mordeniitti ja erioniitti. Ne esiintyvät yleisesti tufakivissä ja muissa sedimentaarisissa kivissä, ja suuria esiintymiä löytyy Turkista, Kreikasta, Yhdysvalloista ja Kiinasta. Syntetisoidut zeoliitit valmistetaan laboratoriossa teollisesti, jolloin kideverkkoja voidaan räätälöidä tarkkojen pore- ja kanavakoheighttien saavuttamiseksi.

Zeoliitteilla on monia käyttökohteita: ne toimivat vedenpehmennyksessä ja kovuuden poistossa ioninvaihdon kautta, sekä toimivat katalyyttien tukimu­tuina öljyjalostuksessa ja muissa kemiallisissa reaktioissa. Lisäksi ne soveltuvat kaasujen erotteluun ja puhdistukseen sekä maataloudessa ravinteiden hallintaan ja ympäristöteknisissä sovelluksissa. Joillakin luonnonzeoliitteilla, kuten erioniitillä, voi esiintyä terveysriski pölyn hengityksen kautta, joten asianmukainen pölynhallinta on tärkeää; syntetisoidut zeoliitit ovat yleisesti turvallisempia käsittelyssä asianmukaisin menettelyin.