ympäristöterveys

Ympäristöterveys on terveyden ja ympäristön vuorovaikutusta tutkiva ala, jonka tavoitteena on ymmärtää, miten ympäristön tekijät vaikuttavat ihmisten terveyteen. Alalla arvioidaan altistuksia, mitataan riskejä ja kehitetään toimenpiteitä terveysriskien vähentämiseksi. Tutkimus liittyy kansanterveystieteisiin sekä epidemiologiaan ja kattaa sekä ympäristön että yksilön terveyden edellytysten tarkastelun.

Keskeisiä osa-alueita ovat ilman- ja ilmastonmuutoksen sekä veden ja elinympäristön laatu, maaperä, rakennukset sekä kemialliset altisteet kuten raskasmetallit, torjunta-aineet ja muut kemikaalit, sekä melu ja säteily. Altistukset voivat syntyä asuin- ja työympäristöstä sekä ravinnosta ja ympäristön välityksestä. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuviin ryhmiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja pienituloisiin.

Ympäristötekijät kytkeytyvät useisiin terveysvaikutuksiin, kuten hengitystiesairauksiin, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, syöpään sekä kehityksellisiin ja raskauteen liittyviin vaikutuksiin. Ympäristöterveys korostaa sekä ennaltaehkäisyä että riskinarviointia sekä terveysvaikutusten huomioimista päätöksenteossa.

Toiminta perustuu seurantaan, riskinarviointiin sekä epidemiologisiin tutkimuksiin ja terveysriskien viestintään. Julkinen valvonta ja ympäristöalojen sääntely toimeenpanavat toimenpiteitä, kuten ilmanlaadun parantamista, radon- ja homehaittojen torjuntaa, veden laadun valvontaa sekä turvallisten rakennus- ja jätekäytäntöjen edistämistä. Tutkimus tukee myös terveyden yhdenvertaisuutta ja yhteisöjen osallisuutta sekä eettistä tiedon käyttöä.