yläkouluissa

Yläkouluissa viitataan peruskoulun kolmannelle vaiheelle, jonka yleisin muodostuma on 7.–9. luokkaa. Tässä vaiheessa oppilaat ovat varhaisessa nuoruudessa ja peruskoulun laaja-alaisen opetuksen siirtymävaihe vaiheeseen, jossa syvennetään osaamista sekä valmistellaan jatko-opintoihin. Termiä yläkoulu käytetään sekä historiallisesti että käytännön puhekielessä, mutta virallisessa kielessä puhuttaessa korostetaan usein 7.–9. luokan peruskoulua tai “yläaste”–terminiä.

Koulutuksen rakenne ja sisältö perustuvat Suomen kansalliseen opetussuunnitelmaan. Yläkouluissa opetussuunnitelma kattaa äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen tai vieraan kielen, matematiikan sekä luonnontieteet (biologia, fysiikka, kemia), historian ja maantieteen, yhteiskuntaopin sekä ympäristö- ja terveystiedon. Kuvataide, musiikki, käsityö sekä liikunta muodostavat olennaisen osan arjen opiskelua. Opetusta voidaan tukea myös uskonnon- tai äidinkielenopetuksen vaihtoehdoilla riippuen koulun käytännöistä. Joustavuus ja eriyttäminen ovat keskeisiä, jotta jokaiselle oppilaalle taataan osaamisen kehittyminen. Opetuksessa korostetaan digitaalisia taitoja, yhteistyötä sekä kriittistä ajattelua. Oppilashuolto-, kouluterveydenhuolto- ja ohjauspalvelut tukevat oppilaiden sosiaalista ja oppimisellista hyvinvointia.

Arviointi yläkouluissa on ensisijaisesti jatkuvaa ja monipuolista, eikä pelkästään kokeisiin perustuvaa. Arviointi ja tuki suunnataan oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä ohjauksen kautta. Yläkoulujen tarkoituksena on tarjota valmiudet sekä jatko-opintoihin että elämänhallintaan siirtyvissä tilanteissa. Useimmat oppilaat siirtyvät yläkoulun jälkeen lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, riippuen heidän tavoitteistaan ja ohjauksestaan.