ylivarastoituminen

Ylivarastoituminen on tilanne, jossa elimistön aineiden tai energian varastointi tapahtuu liiallisesti. Yleisimmät ilmentymät koskevat rasvan ja glykogeenin kertymistä sekä maksassa että lihaksissa, mutta ilmiö voi esiintyä luissa, kudoksissa tai soluissa muiden aineiden varastoitumisena. Liiallinen varastointi voi heikentää kudosten toimintaa ja lisätä sairauksien riskiä.

Syyt voivat olla moninaisia. Pitkäaikainen energian saannin ylitys suhteessa kulutukseen on perusedellytys ylivarastoitumiselle. Taustalla voivat olla hormonaaliset tekijät (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, kortisolin liikatuotanto), alkoholin käyttö sekä geneettiset alttiudet. Lisäksi elämäntapatekijät, kuten vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio, voivat edistää tilaa. Maksa voi varastoida rasvaa sekä alkoholinkäytön että ei-alkoholisen rasvamaksan yhteydessä.

Seuraamukset vaihtelevat ilmentymän mukaan. Ylivarastoituminen voi johtaa insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään, rasvamaksa-tiloihin sekä lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Pidemmällä aikavälillä voi esiintyä kipuja, heikentynyttä toimintakykyä tai maksasolujen vaurioita.

Diagnostiikka perustuu kliiniseen arvioon, kehon mittauksiin ja laboratoriokokeisiin sekä tarvittaessa kuvantamiseen (esim. ultraääni, MRI). Maksan tai lihasten rasvavoiman kartoittaminen voidaan tehdä kuvantamismenetelmin ja biokemialliset merkkiaineet voivat osoittaa metabolista tilaa.

Hoito keskittyy energiataseen normalisointiin: painonhallinta, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi hoidetaan mahdolliset hormonaaliset tai aineenvaihdunnan häiriöt sekä alkoholinkäytön, jos tätä esiintyy. Vakavammissa tapauksissa voidaan harkita lääkitystä tai leikkausvaihtoehtoja. Ennaltaehkäisy nojaa tasapainoiseen ruokavalioon, aktiivisuuteen ja säännölliseen terveyden seurantaan.