yliännostus

Yliännostus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan liiallista prosodisen korostamisen ilmiötä puheessa. Siihen kuuluu erityisesti liialliset intonaatio- ja painotuskorkeuden vaihtelut sekä suurempi äänenvoimakkuus ja tempo, jolloin puhe kuulostaa keinotekoiselta tai teennäisen korostetulta.

Termi koostuu etuliitteestä yli- sekä sanasta äännostus, joka viittaa äänen painon ja intonaation korostamiseen.

Käyttö ja kontekstit: Yliännostusta tarkastellaan kielitieteessä, puheviestinnässä ja esittävässä taiteessa. Se voi olla sekä tarkoituksellista tyylikeinoa että ei-toivottu ilmiasu; esimerkiksi draama- tai radioesityksissä yliäännostus voi lisätä dramaattisuutta, mutta se voi myös häiritä ymmärrettävyyttä.

Vaikutukset: Liiallinen yliännostus voi parantaa viestin huomiokohdan korostamista joissain konteksteissa, mutta useimmiten se heikentää ymmärrettävyyttä tai vaikuttaa puhujan uskottavuuteen. Se voi myös tuottaa humoristisen tai satiirisen vaikutelman.

Tutkimus ja näkökulmat: Yliännostusta tarkastellaan osana prosodian ja vuorovaikutuksen tutkimusta. Se valaisee, miten kuulijat tulkitsevat puhujan tarkoitusta, tunteita ja tilannetta sekä miten eri kontekstit vaikuttavat prosodian tasapainon arviointiin.

Esimerkki: Radiokeskustelussa puhuja saattaa käyttää korkeaa, kohoavaa intonaatiota ja korostettua äänenvoimakkuutta korostaakseen tärkeitä kohtia, mikä voi parantaa muistettavuutta mutta samalla vähentää puheen luonnollisuutta.

---