dramaattisuutta

Dramaattisuus tarkoittaa teoksessa, esityksessä tai tapahtumassa ilmenevää jännityksen, merkityksen ja emotionaalisen vaikutuksen määrää. Se kuvaa, kuinka voimakkaasti tilanne tai kerronta sitoo yleisön huomion ja herättää tunteita sekä kognitiivista kiinnostusta. Termiä voidaan käyttää sekä kuvaamaan yksittäisen kohtauksen että koko teoksen yleistä ilmapiiriä.

Keskeisiä piirteitä ovat konflikti ja sen seuraukset, odotusten vastakkainasettelu, käänteet sekä vaiheittainen jännitteen rakentaminen. Dramaattisuus ilmenee sekä rakenteellisina elementteinä (kesto, rytmitys, huipentuma) että sisällöllisinä keinoina (teemoitus, moraaliset valinnat, kielellinen ja visuaalinen ilmaisu). Se voi syntyä kirjoituksessa, teatterissa, elokuvassa, televisiossa sekä muussa visuaalisessa ja tarinankerronnallisessa kaupallisessa ja taiteellisessa tuotannossa. Lisäksi dramaattisuus voi olla sekä kirjoittajan tarkoituksellisesti rakennettu että yleisön kokemuksesta nouseva.

Käytännössä dramaattisuutta arvioidaan sen kyvyn perusteella kiinnittää huomio, luoda syvyyttä hahmoihin ja kohtaloihin sekä ylläpitää tunteellista ja kognitiivista sitoutumista. Eri konteksteissa ja kulttuureissa käsitteen painoarvo vaihtelee: se voi viitata vahvaan, jopa melodramaattiseen vaikutukseen tai tarkasti rajattuun, kohti-realistiseen draamaan. Dramaattisuus on siten sekä ominaisuus että tulkinnan tulos.