yleismerkitys

Yleismerkitys on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan yleisintä ja keskeisintä merkitystä. Se kuvaa sitä merkitystä, jota sana useimmiten kantaa arkipäiväisessä ja virallisessa kielessä, ja jota usein esitetään sanakirjoissa sanan päämerkityksenä. Yleismerkitys muodostaa sanan semanttisen ytimen, jonka ympärille voivat kehittyä tarkemmat tai sivumeritykset.

Sanoilla voi olla useita merkityksiä (polysemi); yleismerkitys on se, jonka avulla sanaa ymmärretään perus-tapahtumissa. Muut, erityisalan tai kontekstin mukaan syntyvät merkitykset ovat sivumerityksiä tai laajennettuja eetäyksiä, jotka voivat poiketa yleismerkityksestä. Yleismerkitys ei ole kiinteä kaikissa yhteyksissä: rekisterit, ala- ja tekniset kirjoitukset sekä kulttuurilliset muutokset voivat muuttaa, mikä nähdään yleismerkityksenä.

Yleismerkityksen erottaminen ja määrittäminen on tutkimuksellista työtä. Se perustuu korpus-analyyseihin, sanakirjoihin sekä kielenkäyttäjien yhteiseen odotukseen sanan yleisestä merkityksestä. Lisäksi dialectit, vaihtelut ja aikakaudet voivat vaikuttaa siihen, mikä katsotaan yleismerkitykseksi tietyssä kieliyhteisössä.

Käytännössä yleismerkitys auttaa sanakirjoittajia ja kielentutkijoita jäsentämään sanan merkityksiä, ohjaamaan merkitysselityksiä sekä tukemaan kielenopetusta ja merkitysten erottelua kontekstissa.