kielentutkijoita

Kielentutkija on henkilö, joka tutkii kieliä ja kielentutkimusta. Käsite kattaa kielitieteen tutkijat, jotka analysoivat kielten rakennetta, kehitystä, käyttöä sekä kielen ilmiöitä yleisesti. Kielentutkijat voivat erikoistua fonetiikkaan ja fonologiaan, morfologiaan, syntaksiin, semantiikkaan ja pragmatiikkaan sekä sosiolingvistiikkaan, psykolingvistiikkaan, historialliseen kielitieteeseen ja laskennalliseen kielitieteeseen.

Koulutus ja työura: Useimmat kielentutkijat ovat suorittaneet maisterin tutkinnon lingvistiikassa tai siihen liittyvällä alalla, ja monet jatkavat tohtoriksi. Suomessa kielentutkimusta tarjotaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, ja tutkijat työskentelevät sekä akateemisessa opetuksessa että tutkimuksessa. He voivat osallistua kenttätutkimukseen, korpusperustaisiin analyyseihin, ohjelmisto- ja työkaluhankkeisiin sekä kielten dokumentointiin ja kehittämiseen.

Käyttö ja kieliopillinen tausta: Kielentutkijoihin viitattaessa käytetään usein nominatiivimuotoa kielentutkijat; partitiivimuotoa kielentutkijoita käytetään lauseissa, joissa kielentutkijat ovat objektina tai osa lauseen määrää. Esimerkki: Tutkimuksessa haastateltiin useita kielentutkijoita. Termi on neutraali ja vakiintunut suomalaisessa akateemisessa kielessä.