yksityyden

Yksityyden, yleisemmin käsitteenä yksityisyys, on oikeudellinen ja sosiaalinen käsite, joka viittaa yksilön oikeuteen olla julkisuudeltaan ja henkilötietojensa käsittelystä rauhassa. Genetiivissä muodossa yksityisyyden ilmaisua käytetään kuvaamaan asian tai ilmiön omistussuhdetta tai liittymää yksityisyyteen.

Yksityisyyden piiriin kuuluu sekä fyysinen että digitaalinen ulottuvuus. Fyysinen yksityisyys liittyy kotiin, henkilökohtaiseen tilaan ja koskemattomuuteen, kun taas digitaalinen yksityisyys koskee henkilötietoja, verkkotoimintaa, sijaintitietoja ja viestintää. Yksityisyyden suoja merkitsee, että yksilö saa kontrolloida, mitä hänestä kerätään, miten tietoja käsitellään ja kenellä on niihin pääsy.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö korostavat yksityisyyden suojaa. Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä Suomen henkilötietolaki määrittelevät, miten henkilötietoja saa kerätä, tallentaa ja käsitellä. Yksityisyyden suojalla on sekä oikeudellisia että eettisiä ulottuvuuksia, ja se liittyy myös perusoikeuksiin sekä tiedonhallinnan vastuullisuuteen.

Käytännössä yksityisyyden suoja ilmenee monin tavoin: suostumus tiedon keruussa, tietojen minimointi, tietoturva ja anonymisointi sekä yksilön oikeus saada pääsy omiin tietoihinsa ja vaatia tietojensa oikaisua tai poistamista. Teknologian kehittyessä yksityisyyden käsite ja sen suojan käytännöt ovat keskeisiä keskustelunaiheita sekä yksilön oikeuksien että yhteiskunnan toiminnan kannalta.