yksiatomisten

Yksiatominen (monatominen) on kemiallinen termi, jota käytetään kuvaamaan aineita tai rakenteita, joiden yksikkö koostuu yhdestä atomista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kyseessä on atomeista muodostuva yksikkö, eikä kyse ole di- tai polyatomisista koostumuksista. Termiä käytetään sekä puhtaisiin alkuaineisiin että yksiatomisiin ioneihin liittyvässä keskustelussa.

Esimerkkejä yksiatomisista alkuaineista ovat jalokaasut, kuten helium, neon, argon, krypton, xenon ja radon. Näissä olosuhteissa kyse on vapaasti atomin tilasta, jolloin aine esiintyy yksittäisten atomien muodossa eikä muodosta diatomisia tai monimutkaisempia molekyylirakenteita. Yksiatomisilla olomuodoilla korostuu atomien itsenäinen rooli kemiallisessa käyttäytymisessä.

Yksiatomisia ioneita ovat ne ionit, jotka koostuvat yhdestä atomista, esimerkiksi Na+, Cl-, Al3+ tai Fe2+. Tällaiset ionit ovat yleisiä suolojen ja elektrolyyttien rakenteissa, joissa yksittäiset ionit ovat vastuussa varauksista ja luovutettujen tai vastaanotettujen elektronien joukoista.

Käyttökontekstina suomen kielessä “yksiatominen” tai sen inflektioita, kuten “yksiatomisten”, esiintyy tieteellisissä teksteissä kuvaamaan näitä yksikköjä. Termi eroaa yleensä diatomisista (kaksiatomisista) ja polyatomisista (monia atomia sisältävistä) rakenteista. Yleensä monimutkaisempia yhdisteitä, kuten H2O tai CO2, ei lueta yksiatomisiin.

Näkökohtia ja lisätietoja: see also mon atominen ja polyatominen; kemialliset ionit; jalokaasut.