yhdistysreaktioita

Yhdistysreaktioita ovat kemiallisia reaktioita, joissa kaksi tai useampi molekyyli liittyy yhteen muodostaen uuden, suuremman molekyynin. Yleensä reaktiossa poistuu pienmolekyyli, kuten vesi tai metanol, jolloin sidos syntyy ja molekyylit liittyvät kiinteämmin toisiinsa. Tämä käsite kattaa sekä yksittäisten yhdisteiden synteesit että polymeerien rakennusreaktiot.

Yleisiä piirteitä ovat sidosmuodostus (esim. C–O, C–N tai C–C), sekä tarve pienmolekyylin poistumiselle, joka usein ohjaa reaktiota kohti. Reaktiot saattavat vaatia katalyyttiä, lämmitystä tai erityisiä olosuhteita, ja vesitason hallinta on keskeistä tasapainon kannalta. Tiivistys- tai kondensaatioreaktiot kuvaavat tapauksia, joissa pieni molekyyli poistuu, kun kaksi molekyyliä liittyy toisiinsa.

Esimerkkejä ovat esteröityminen (karboksyylihappo plus alkoholi -> esteri + vesi), amidien muodostuminen (karboksyylihappo-derivaatti tai sen johdannainen + amiini -> amidi + vesi) sekä aldol Kondensaatiot. Polimereiden muodostumisessa monomeerit liittyvät toisiinsa pitkiä polymeeriketjuja muodostaviksi, usein tiivistysreaktioiden kautta. Biokemiallisessa kontekstissa proteiinien rakennus perustuu aminohappojen liittymiseen peptidisidoksin, jolloin vapautuu vesi.

Yhdistysreaktioita hyödynnetään laajasti orgaanisessa synteesissä, bioteknologiassa ja materiaalitieteessä. Reaktion suunnan ja tehokkuuden kannalta keskeisiä tekijöitä ovat lämpötila, katalyytti ja vedenpoisto; vesimäärän kasvu voi kääntää reaktion tasapainoa tai estää sen.