väsyttävyys

Väsyttävyys (fatigability) on yksilön alttius tai herkkyys väsymiselle kuormituksessa, eli kuinka nopeasti ja voimakkaasti suorituskyky heikkenee käytännön tehtävissä. Se on erillinen, objektiivinen mittari siitä, kuinka nopeasti väsymys kehittyy, eikä pelkästään henkilön subjektiivinen väsymystunne.

Väsyttävyys kattaa sekä fyysisen että kognitiivisen ulottuvuuden. Fyysinen väsyttävyys ilmenee nopeampana suorituskyvyn heikkenemisenä, kuten voiman, kestävyyden tai nopeuden vähenemisenä kuormituksen aikana. Kognitiivinen väsyttävyys ilmenee havaintojen, tarkkaavaisuuden tai työmuistin kyvyn heikkenemisenä pitkittyneessä tehtävässä. Väsyttävyys voidaan mitata sekä suorituskyky- että subjektiivisten tuntemusten perusteella.

Mittaaminen perustuu tehtäväsurvoihin, joissa kuormitus kiihdyttää väsymisen kehitystä. Esimerkkejä ovat puristusvoiman tai kestävyyden toistomittaukset, kestävyys- tai sykekäyrään perustuvat testit sekä kognitiivisten tehtävien suorittaminen pitkittyneessä rasituksessa. Lisäksi käytetään subjektiivisia mittareita, kuten rasituksen Borg-asteikkoa. Väsyttävyys voidaan arvioida sekä yleisestä terveydestä että sairauksista johtuen eri populaatioissa, mukaan lukien ikääntyneet ja toipujat.

Tavallisia tekijöitä ovat ikä, fyysinen aktiivisuus, yleinen terveys ja sairaudet (esimerkiksi sydän- ja Keuhko-taudit, diabetes, kipu), uni ja vireystila, ravitsemus sekä lääke- ja alkoholihoito. Väsyttävyydellä on merkittäviä kliinisiä ja käytännön vaikutuksia: se liittyy heikentyneeseen toimintakykyyn, lisättyyn kaatumisriskiin, palautumisnopeuden muutoksiin sekä hoitotoimenpiteiden räätälöinnin tarpeeseen.

Käytännössä väsyttävyys on tärkeä käsite geriatrialla, liikuntalääketieteessä ja kliinisessä toipumisen seurannassa, ja sitä tarkastelemalla voidaan optimoida harjoitusohjelmia sekä arvioida hoidon vaikutuksia.