väriäminen

Väriäminen on prosessi, jolla materiaali, pinta tai esine saa uusia värejä. Termiä käytetään erityisesti tekstiilien ja käsityöiden yhteydessä, mutta sitä sovelletaan myös paperiin, ruokaan, kosmetiikkaan ja painotekniikkaan. Väriäminen voi perustua luonnollisiin väriaineisiin tai nykyaikaisiin synteettisiin väriaineisiin sekä erikoissidoksin ja kiinnitysmenetelmin saavutettavaan kestävyyteen.

Historiallisesti värjäys on ollut olennainen osa tekstiilien valmistusta. Ennen synteettisten väriaineiden löytämistä käytettiin kasvi- ja mineraaliväriaineita sekä mordantteja kiinnittymiseen. Syntetiset värit mahdollistivat laajemman värivalikoiman, paremman värinsäilyvyyden ja nopeammat prosessit. Nykyään ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat ohjaavat värjäyksiä kohti kestävämpiä materiaaleja, kierrätystä ja vedenpuhdistusta.

Tekstiileissä väriäminen voidaan jakaa useisiin menetelmiin: kuiduvärjäys (väriaine lisätään ennen kuidun muovaamista), kappalevärjäys (väriaine lisätään valmiina kangasmassaan) sekä vaatteen värjäys (värjäysprosessi suoritetaan valmiin vaatteen kanssa). Kiinnitys voi vaatia mordantteja (esim. alumiini), reaktiivisia, hapo- tai disperse-väriaineita riippuen kuidusta (cellulosa, proteiini, synteettinen kuitu). Väriuutiset ja_kestävyyden mittarit, kuten pesu-, valo- ja hankaantumisvastus, määrittävät lopputuloksen.

Muita sovelluksia ovat paperin, puun ja muovien värjäykset sekä elintarvikkeiden ja lääkkeiden väriaineet. Taiteessa ja painatuksessa väriäminen käsittää maalaamisen, patinoinnin ja värien tulostamisen sekä pigmenttien käytön.

Ympäristö- ja terveysriskit sekä tuotantokustannukset vaikuttavat nykypäivän väriämisessä yhä enemmän. Tutkimus keskittyy turvallisiin, biohajoaviin väriaineisiin ja kiertotalouden mukaiseen veden- ja jätteenhallintaan.