patinoinnin

Patinointi on metallipinnan tarkoituksellinen patinan, ohuiden värimuutosten ja kerroksen muodostuminen kemiallisen tai elektrolyyttisen prosessin seurauksena. Patina voi muodostua luonnollisesti ympäristön vaikutuksesta tai sitä voidaan luoda keinotekoisesti halutun ulkonäön ja/tai paremman kestävyyden saavuttamiseksi.

Luonnollinen patina kehittyy ajan myötä: esimerkiksi kuparin ja pronssin pinnalle muodostuu vihreän tai ruskean sävyinen patina, kun pintaa altistetaan ilman ja kosteuden vaikutukselle. Keinotekoinen patinointi nopeuttaa prosessia ja mahdollistaa tasaisen värin sekä erilaisten sävyjen saavuttamisen.

Menetelmiä ovat kemiallinen patinointi, elektrolyyttinen (elektrolyysiin perustuva) patinointi sekä lämpöpatinointi. Kemiallisessa patinoinnissa käytetään liuoksia, jotka muodostavat haluttuja värejä kuten vihreää, sinistä tai ruskeaa. Lämpöpatinointi tuottaa värimuutoksia kuumentamisen kautta ja syntyvät sävyt riippuvat metallityypistä. Elektrolyyttinen patinointi käyttää sähkövirtaa värin ja koostumuksen hallitumpaan muodostumiseen.

Sovelluksia ovat taide- ja veistokset, arkkitehtoniset koristeet sekä korut. Patinointi voi olla sekä esteettistä että suojavaa: oikein toteutettuna se antaa halutun ulkonäön ja voi parantaa pinnan kestävyysominaisuuksia.

Käyttö- ja turvallisuusnäkökohdat: patinoitua pintaa ei yleensä tarvitse maalata; sitä voidaan suojata kevyesti öljy- tai vaha-ainein. Käytettäessä kemikaaleja on noudatettava turvallisuusohjeita ja ympäristövaikutukset huomioitava.