värintoistokyvyn

Värintoistokyky tarkoittaa kykyä havaita, erottaa ja tulkita värejä sekä niiden sävyjä. Se kattaa sekä värien havaitsemisen että niiden erojen tunnistamisen erilaisissa valaistusolosuhteissa. Värintoistokyky vaikuttaa päivittäisiin tehtäviin kuten ruoan valintaan, vaatteiden yhdistämiseen ja visuaaliseen suunnitteluun.

Värien havaitsemiseen osallistuvat verkkokalvon fotoreseptoriyksiköt, joita ovat kolme päätyypin väreihin herkistyvää soluryhmää. Näiden solujen toiminta sekä aivoissa tapahtuva väritietoisuuden käsittely muodostavat ihmisen värinäön perustan. Geneettiset tekijät vaikuttavat suurelta osin värintoistokykyyn. Yleinen väri- näköhäiriö on punavihreä väri- näkö, joka on useimmiten X-kromosomissa periytyvä ja ilmenee pääasiassa miehillä. Harvinaisemmilla häiriöillä voi olla vaikutusta myös sinisen erottamiseen.

Mittaamiseen käytetään sekä kliinisiä että tutkimuksellisia menetelmiä. Ishiharan värinäkölevyt arvioivat punavihreää erottelua ja ovat laajasti käytössä värin havainnon seulontaan. Farnsworth-Munsell 100 Hue -testi mittaa tarkemmin sävyjen erottelua laajalla väripalettilla. Anomaloscope on erityinen laite, jolla mitataan värien tarkkaa punan–vihreän yhteensovittamista yksilöllä. Näillä testeillä voidaan kartoittaa, onko henkilöllä normaalin värintoistokyvyn rajoja tai defektin tyyppiä.

Värintoistokyvyn merkitys ulottuu arjesta työelämään ja turvallisuuteen. Esimerkiksi joidenkin ammattien tai tehtävien vaatimat tarkat värien erotuskyvykkyydet voivat vaikuttaa kelpoisuuteen. Yleisesti värinäön ylläpito ja arviointi ovat osa optometristin tai silmälääkärin suorittamaa näköseurantaa.