välttämisorientaatioilla

Välttämisorientaatioilla viitataan yksilön taipumukseen välttää tiettyjä tilanteita, tehtäviä tai kokemuksia, jotka hän kokee uhkaavina, pelottavina tai ahdistavina. Tämä välttämiskäyttäytyminen on usein seurausta negatiivisista kokemuksista, pelosta epäonnistua, torjutuksi tulemisen pelosta tai riittämättömyyden tunteesta. Välttämisorientaatio voi ilmetä monin tavoin, kuten sosiaalisten tilanteiden välttelynä, uusien haasteiden kohtaamisen karttamisena tai palautteen pyytämisen välttelemisenä.

Välttämisorientaatiot eivät ole itsessään patologisia, vaan ne voivat olla osa normaalia selviytymismekanismia. Ongelmalliseksi ne muuttuvat silloin, kun ne alkavat merkittävästi rajoittaa yksilön elämää, kehitystä ja hyvinvointia. Esimerkiksi opiskelija, joka välttää tentteihin valmistautumista, tai työntekijä, joka karttaa vastuullisempia tehtäviä, saattaa jäädä paitsi tärkeistä oppimiskokemuksista ja uramahdollisuuksista. Välttämisorientaatiot voivat myös ylläpitää negatiivisia uskomuksia itsestä ja vahvistaa pelkoja.

Välttämisorientaatioiden tunnistaminen on ensimmäinen askel niiden käsittelyssä. Tavoitteena ei välttämättä ole välttämiskäyttäytymisen täydellinen poistaminen, vaan sen hallitseminen siten, että se ei enää estä merkityksellistä toimintaa. Tähän voi kuulua pelkojen kohtaaminen asteittain, negatiivisten ajatusmallien haastaminen ja uusien, selviytymiskykyisempiä strategioiden oppiminen. Psykoterapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia, voi olla tehokas apuväline välttämisorientaatioiden työstämisessä.