välituotekulutus

Välituotekulutus on kansantalouden tilastoinnissa käytettävä käsite, joka kuvaa yritysten tuotannossa käytettyjen ja kulutetuksi muodostuneiden hyödykkeiden sekä palveluiden arvoa. Se kattaa energian, raaka-aineet, puolivalmisteet, pakkausmateriaalit sekä kunnossapito- ja muut palvelut, joita käytetään tuotannon aikana. Kiinteän pääoman kulutusta (poistot) ei pidetä välituotekulutuksena vaan kuuluu erikseen tuotannon kustannuksiin.

Välituotekulutus kuuluu kansantalouden tilastoinnissa ilmeneviin välituotteisiin (intermediate consumption). Tuotannon arvo vähennettynä välituotekulutuksella antaa bruttoarvonlisäyksen (GVA). Bruttokansantuote (BKT) voidaan laskea tuotannon kautta lisäämällä verot tuotteista ja vähentämällä tuet; näin välituotekulutus vaikuttaa sekä kustannusrakenteeseen että BKT:n suuruuteen.

Mittaus ja tiedonlähteet: Tilastokeskus tuottaa välituotekulutuksen tiedot osana kansantalouden tilastoja sekä input-output -taulukoita. Tiedot kerätään yritysten tilinpäätöksistä, osto- ja myyntitilastoista sekä energian ja muiden palveluiden käytöstä. Kansantalouden tilastot ovat vertailtavissa kansainvälisesti, mutta käytännöt ja luokitukset voivat vaihdella.

Merkitys: Välituotekulutus kuvaa tuotannon materiaalista ja energiapainotteista intensiteettiä sekä resurssien käyttöä. Se on keskeinen osa tuotannon kustannusarvioita, tuotantotehokkuuden analysointia sekä ympäristötaloudellisia ja kiertotalouteen liittyviä arvioita.

Rajoitteet: Eri maissa luokitukset ja tilastointikäytännöt voivat poiketa, mikä vaikeuttaa suoria vertailuja. Aikataulut sekä tiedon täydellisyys voivat vaikuttaa ajanjaksoittaiseen yhdenmukaisuuteen. Lisäksi poistot sekä muut fixed capital -kulutukset on pidettävä erillään välituotekulutuksesta.