välimuistikerroksesta

Välimuistikerros viittaa tietotekniikassa väliaikaiseen tallennusaluetta, joka on suunniteltu nopeuttamaan tiedonhakua. Se toimii puskurina nopeamman ja hitaamman tietovaraston välillä, kuten esimerkiksi keskusmuistin ja kiintolevyn tai prosessorin ja keskusmuistin välillä. Kun tietoa haetaan, järjestelmä tarkistaa ensin välimuistikerroksen. Jos tieto löytyy sieltä (välimuistin osuma), se voidaan hakea erittäin nopeasti. Jos tietoa ei löydy (välimuistin ohitus), se täytyy hakea hitaammasta päävarastosta, ja tällöin kopio siitä tallennetaan usein välimuistiin tulevaa käyttöä varten.

Tämän mekanismin hyöty perustuu siihen, että tiettyjä tietoja käytetään usein toistuvasti. Välimuistiin tallennettu tieto on nopeammin saavutettavissa kuin sen alkuperäinen sijainti. Tämä vähentää prosessorin tai muun laitteen odotusaikaa ja parantaa kokonaissuorituskykyä. Välimuistin koko ja sen hallintastrategiat ovat tärkeitä tekijöitä sen tehokkuudelle. Suurempi välimuisti voi tallentaa enemmän tietoa, mutta se on myös kalliimpaa ja voi kuluttaa enemmän virtaa. Välimuistin ohitusprosentin minimoimiseksi käytetään erilaisia algoritmeja, jotka päättävät, mitä tietoa välimuistista poistetaan, kun uutta tietoa lisätään.

Välimuistikerroksia esiintyy monissa tietotekniikan komponenteissa, kuten prosessorin sisäisissä välimuisteissa (L1, L2, L3), levyasemien välimuisteissa ja verkkolaitteiden puskureissa. Niiden avulla pyritään minimoimaan hitaimman osan suorituskykyä rajoittava vaikutus ja parantamaan yleistä tehokkuutta.