vuotiassuffixistä

Vuotiassuffixistä viittaa suomen kielen morfologiseen ilmiöön, jossa sanan loppuun lisätään tyhjä tai ”vuo” -äänteinen sufiksi, joka ei muuta sanan merkitystä tai taivutusmuotoa. Ilmiö on tyypillinen erityisesti suomen murteissa, etenkin pohjoismaisissa ja itäsuomalaisissa murteissa. Vuotiassuffixi on usein lyhyt ja voi sisältää äänteitä kuten -o, -u, -i tai -ä, mutta se ei ole fonetisesti merkittävä.

Esimerkiksi sanasta *kivi* voi murteissa tulla *kivuo* tai *kivii*, vaikka taivutusmuodot säilyttävät pääasiassa saman merkityksen. Vuotiassuffixit voivat myös esiintyä verbin infinitiivimuodossa, kuten *syödä* muuttuu *syöö* tai *syöi*. Ilmiö on yleensä murteellinen ja harvoin esiintyy standardikielessä, mutta se voi vaikuttaa murteellisen puheen ymmärrettävyyteen.

Vuotiassuffixit liittyvät usein murteelliseen äänteistoon ja vokaalien tai konsonanttien epäselvään lausumiseen. Ne voivat myös toimia murteellisena korostusmerkkinä tai auttaa sanan tunnistamisessa puheessa. Ilmiö on tutkittu murrealueen ja fonetiikan näkökulmasta, mutta se ei ole yleisessä kieliopissa merkittävä ilmiö.

Vuotiassuffixit ovat esimerkki murteellisesta kielenkäytöstä, joka voi vaihdella alueittain ja yksilöittäin. Ne ovat kiinnostavia kielitieteen kannalta, koska ne osoittavat, kuinka murteet voivat muokata kielen rakenteita paikallisten puhujien tarpeiden mukaisesti.