volatiliteettiä

Volatiliteettiä kuvaa vaihtelun voimakkuus ja nopeus. Se on käsite, jota käytetään sekä taloudessa että kemiassa. Taloudessa volatiliteetti mittaa hinnanvaihtelujen hajontaa ja ajallista vaihtelua, kun taas kemiassa volatiliteetti tarkoittaa aineen haihtuvuutta ja taipumusta siirtyä kaasumaiseen tilaan.

Taloudessa volatiliteetti voidaan laskea useilla tavoilla. Historiallinen volatiliteetti (HV) lasketaan tuottojen hajonnasta tietyn tarkastelujakson aikana; realisoitu volatiliteetti kuvaa toteutunutta hajontaa kyseisen ajanjakson aikana; implisiittinen volatiliteetti perustuu optioiden hinnoitteluun ja heijastaa markkinoiden odotuksia tulevasta volatiliteetista. Volatiliteetti ilmoitetaan usein vuotuisena tai päivittäisenä mittarina, ja se voidaan annualisoida kertomalla neliöjuurella kaupankäyntipäivien määrää.

Kemiassa volatiliteetti kuvaa aineen haihtuvuutta. Se kasvaa lämpötilan noustessa, ja pienemmän kiehumispisteen omaavilla aineilla volatiliteetti on suurempi. Haihtuvuutta mitataan usein höyrynpaineen kautta; korkea höyrynpaine tarkoittaa, että aine haihtuu helposti. Volatiliteettia arvioidaan sekä ympäristö- ja turvallisuustekijöiden että prosessitehokkuuden yhteydessä. Aineet jaetaan usein helposti haihtuviin sekä vähemmän haihtuviin.

Mallit ja käytännöt: Rahoitusvolatiliteetissa korostuu volatiliteetin klusterointi, ja sitä varten käytetään malleja kuten GARCH-tyyppiset mallit sekä stokastiset volatiliteettimalleet. Implisiittinen volatiliteetti ja volatiliteetti-indeksit antavat nopean kuvan odotetusta volatiliteetista. Volatiliteetti on keskeinen riskin mittari, mutta se ei yksinään ennusta hintasuunnan suuntaa.

Volatiliteettiä on sekä tilastollinen mittari että fysikaalinen ominaisuus. Ymmärrys volatiliteetista auttaa analysoimaan ja hallitsemaan sekä taloudellisia riskejä että prosessien haihtuvuutta.