vokaalijärjestelmä

Vokaalijärjestelmä viittaa kielen äännejärjestelmän vokaalien kokonaisuuteen. Se kuvaa, miten kielen tuottamat vokaaliäänteet eroavat toisistaan ja miten ne järjestäytyvät järjestelmänä. Vokaalijärjestelmän keskeisiä ominaisuuksia ovat vokaalien laatu eli korkeus (esim. korkea, keskinen, matala) ja pyöreys (esim. etinen, keskinen, takainen). Lisäksi järjestelmään voi kuulua esimerkiksi diftongeja eli kahden vokaalin yhdistelmiä.

Eri kielillä on erilaisia vokaalijärjestelmiä. Suomen kielen vokaalijärjestelmä on tunnettu sen suhteellisen yksinkertaisesta rakenteesta, jossa on tyypillisesti kahdeksan erillistä vokaalia: a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Nämä vokaalit voidaan sijoittaa vokaalikolmiolle, joka kuvaa niiden äänteellisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi /i/ ja /y/ ovat etisiä ja korkeita, kun taas /a/ on matala.

Vokaalijärjestelmän ymmärtäminen on tärkeää fonetiikassa ja fonologiassa, sillä se auttaa kuvaamaan ja vertailemaan eri kieliä. Se on myös keskeinen tekijä puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Äänneopissa tutkitaan vokaalien tuottamista äänielinten (kuten kielen ja huulien) asennon avulla, mikä selittää vokaalien erilaisia sointuja ja äänenlaatua. Vokaalien pituus ja paino voivat myös kuulua kielten vokaalijärjestelmään, vaikuttaen sanojen merkitykseen tai rakenteeseen.