viruslääkkeet

Viruslääkkeet ovat lääkkeitä, jotka on suunniteltu estämään tai hidastamaan virusten lisääntymistä ihmisessä. Niiden tavoite on lievittää oireita, lyhentää taudin kestoa, vähentää komplikaatioita ja torjua tartuttavuutta. Useimmat antiviraalit vaikuttavat viruksen elinkaaren tiettyihin vaiheisiin ja ne ovat yleensä reseptilääkkeitä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi oikea-aikaisesti sekä ohjeiden mukaan.

Perusmekanismit vaihtelevat: jotkut estävät viruksen pääsyn soluun tai vapautumisen (esimerkiksi neuraminidaasin estäjät influenzaa vastaan), toiset keskeyttävät viruksen genomi- tai proteiinisynteesin (RNA- tai DNA-polymeraasien estäjät sekä muut replikaatiota haittaavat aineet). Monet antiviraalit ovat prodrug-tyyppisiä ja vaativat aktivoitumisen solussa.

Keskeisiä antiviraaleja ryhmiä ja esimerkkejä:

- Influenza: neuraminidaasin estäjät oseltamiviiri ja zanamiviiri; vähentävät virionien vapautumista.

- Herpes- ja CMV-virukset: aciklovir, valaciklovir sekä ganciclovir; estävät viruksen DNA-synteesiä.

- HIV: useita ryhmiä (NRTI, NNRTI, proteaasin estäjät, integraasin estäjät) sekä yhdistelmähoidot.

- Hepatiitti C: suorat viruslääkkeet (DAA) kuten sofosbuvir, ledipasvir/sofosbuvir sekä velpatasvir/sofosbuvir.

- Hepatiitti B: nukleoside/nucleotide-analogeja kuten entekaviiri ja tenofoviiri.

- SARS-CoV-2: remdesiviri; nirmatrelviiri/ritonaviiri (Paxlovid) sekä molnupiraviiri.

- RSV: käytössä joissakin tapauksissa ribaviriini.

Vastustuskyky voi kehittyä viruksissa, mikä rajoittaa pitkän aikavälin tehoa. Käyttö vaatii huolellista kliinistä harkintaa, ajankohtaista suositusta sekä valvontaa haittavaikutusten varalta. Viruslääkkeet täydentävät rokotteita ja muita infektioiden ehkäisykeinoja, mutta eivät korvaa yleisiä tartuntataudinvarotoimia.