viruslääkkeet
Viruslääkkeet ovat lääkkeitä, jotka on suunniteltu estämään tai hidastamaan virusten lisääntymistä ihmisessä. Niiden tavoite on lievittää oireita, lyhentää taudin kestoa, vähentää komplikaatioita ja torjua tartuttavuutta. Useimmat antiviraalit vaikuttavat viruksen elinkaaren tiettyihin vaiheisiin ja ne ovat yleensä reseptilääkkeitä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi oikea-aikaisesti sekä ohjeiden mukaan.
Perusmekanismit vaihtelevat: jotkut estävät viruksen pääsyn soluun tai vapautumisen (esimerkiksi neuraminidaasin estäjät influenzaa vastaan), toiset keskeyttävät
Keskeisiä antiviraaleja ryhmiä ja esimerkkejä:
- Influenza: neuraminidaasin estäjät oseltamiviiri ja zanamiviiri; vähentävät virionien vapautumista.
- Herpes- ja CMV-virukset: aciklovir, valaciklovir sekä ganciclovir; estävät viruksen DNA-synteesiä.
- HIV: useita ryhmiä (NRTI, NNRTI, proteaasin estäjät, integraasin estäjät) sekä yhdistelmähoidot.
- Hepatiitti C: suorat viruslääkkeet (DAA) kuten sofosbuvir, ledipasvir/sofosbuvir sekä velpatasvir/sofosbuvir.
- Hepatiitti B: nukleoside/nucleotide-analogeja kuten entekaviiri ja tenofoviiri.
- SARS-CoV-2: remdesiviri; nirmatrelviiri/ritonaviiri (Paxlovid) sekä molnupiraviiri.
- RSV: käytössä joissakin tapauksissa ribaviriini.
Vastustuskyky voi kehittyä viruksissa, mikä rajoittaa pitkän aikavälin tehoa. Käyttö vaatii huolellista kliinistä harkintaa, ajankohtaista suositusta