virulenttisuus

Virulenttisuus tarkoittaa mikrobien, kuten bakteerien tai virusten, kykyä aiheuttaa taudin vakavuus isännässään. Se kuvaa taudin vakavuuden ja haitallisuuden voimakkuutta. Virulenttisuus on osa patogeenisyyden kokonaisuutta; patogeenisyys tarkoittaa yleisesti taudinaiheuttamiskykyä, kun taas virulenttisuus viittaa taudin vakavuuteen ja haittoihin, joita tauti aiheuttaa. Eri kannat voivat olla enemmän tai vähemmän virulentteja riippuen sekä patogeenin ominaisuuksista että isäntätekijöistä.

Virulenttisuuteen vaikuttavat tekijät liittyvät sekä patogeeniin että isäntään. Patogeenin ominaisuudet, kuten toksiinit, kapselit, solukalvon adhesiottiset molekyylit, entsyymit ja immuunijärjestelmän välttäminen, voivat lisätä taudin vakavuutta. Isäntätekijöihin kuuluvat ikä, yleinen terveys, immuunivaste, aiempi immuunisuus sekä mikrobikanta ja mikrobien vuorovaikutus ympäristön kanssa. Ympäristötekijöillä, kuten ravitsemuksella ja stressitekijöilläkin, on merkitystä virulenttisuuden ilmentymisessa.

Mittaaminen ja soveltaminen vaihtelevat kontekstin mukaan. Laboratoriotutkimuksissa käytetään usein mittareita kuten LD50- tai ID50-arvoja osoittamaan, minkä annoksen tai kontaktin vaaditaan taudin ilmentymiseen. Klinisessä ja epidemiologisessa tutkimuksessa virulenttisuutta arvioidaan taudin vakavuuden, kuolleisuuden sekä sairaalahoitoaikojen perusteella. On tärkeää huomata, että korkea virulenttisuus ei aina tarkoita suurempaa tartuntakykyä; taudin leviäminen riippuu sekä patogeenin että isännän sekä ympäristön suhteista.