virulenttisuutta

Virulenttisuutta on termi, joka kuvaa taudinaiheuttajan kykyä aiheuttaa vaikeasti tai nopeasti kehittyvä sairaus infektiivisessä elimistössä. Se liittyy patogeenin tartuntakykyyn, inkubaatioaikaan ja taudin vakavuuteen. Voidaan käyttää kuvaamaan virusten, bakteerien, sienen ja muiden mikro-organismien vaaraa ja tartuntakykyä.

Virulenttisuus perustuu useisiin biologisiin mekanismeihin, kuten patogeenin kykyyn lisätä tuhoutumista, levitä tehokkaasti elimistössä ja vastustaa immuunijärjestelmän puolustusmekanismeja. Toisaalta, korkea virulenttisuus voi olla hyödyllinen mikro-organismille tapahtumien leviämisessä, mutta se yleensä haittaa myös patogeenin pitkäaikaista selviytymistä, koska nopeasti vakavaan sairauteen johtavat infektiot voivat vähentää tartunnan saaneen yksilön kykyä levittää taudinaiheuttajaa.

Virulenttisuutta mitataan usein infektioiden vakavuuden, tartuntatautien leviämisnopeuden ja kuolleisuuden perusteella. Esimerkkeinä tunnetuista virulenssiin liittyvistä taudeista ovat esimerkiksi tuberkuloosi ja influenssa, joiden virulenttius vaihtelee eri bakteerikannoissa tai viruslajeissa.

Ympäristötekijät, kuten hygienian taso ja väestön immuunivaste, vaikuttavat myös virulenttisuuden ilmenemiseen populaatioissa. Yleisesti ottaen, virulenttisuuden hallinta on keskeinen osa epidemiologista valvontaa ja tautien ehkäisyä. Konservoivat ja ehkäisevät toimenpiteet pyrkivät alentamaan tartuntaketjuja ja rajoittamaan erittäin virulenssisten patogeenien leviämistä.