virtuaalilaitteita

Virtuaalilaitteita ovat ohjelmallisesti toteutettuja laitteita, jotka esittävät fyysisen laitteen ominaisuudet ja rajapinnat käyttöjärjestelmälle tai sovellukselle. Niiden avulla voidaan tuottaa I/O-toimintoja, testata ohjelmistoa erillään fyysisestä laitteistosta ja tarjota käyttöjärjestelmälle välittääviä laiteyhteyksiä ilman oikeita laitteita. Virtuaalilaitteet ovat yleisiä tietojärjestelmävirtualisoinnissa, emuloinnissa sekä kehitysympäristöissä.

Toimintaperiaate on, että hypervisori tai emulointiprosessi esittää laitteille virtuaalisen rajapinnan. Vierasjärjestelmä kommunikoi virtuaalilaitteisiin kuin oikeiden laitteiden kanssa, ja isäntäkone tarjoaa siihen tarvittavat fyysiset resurssit. Monissa järjestelmissä käytetään virtio-rajapintoja, jotka on suunniteltu tarjoamaan tehokas ja yhteensopiva I/O-toiminto.

Tyyppejä ovat esimerkiksi virtuaalinen kiintolevy (virtual disk), virtuaalinen verkkokortti (virtual NIC), virtuaalinen äänikortti sekä virtuaalinen näyttö-/videodraiveri. Lisäksi tarjolla ovat virtuaaliset USB-ohjaimet, sarjaportit ja muut I/O-laitteet. Laitteistosta riippuen virtuaalilaitteet voivat ilmaista tarjolla olevia resursseja sekä vaikuttaa suorituskykyyn.

Käyttökohteita ovat palvelin- ja työpöytävirtualisointi, sovellustestaus ilman fyysistä laitteistoa sekä kehitys- ja migraatio-ympäristöt. Virtuaalilaitteiden avulla ympäristöt voidaan kloonata, varmuuskopioida ja siirtää helposti.

Esimerkkejä teknologioista ovat QEMU/KVM:n virtio-laitteet, VMwaren virtualisoidut laitteet sekä Microsoftin Hyper-V:n synteettiset laitteet. Linux-ympäristöissä virtio-ajurit ovat yleisiä, ja konttiteknologiat käyttävät isäntäkoneen laitteistoa ilman erillisiä perinteisiä virtuaalilaitteita.