Virtuaalilaitteet

Virtuaalilaitteet ovat ohjelmallisesti toteutettuja laitteita, jotka jäljittelevät fyysisiä laitteita tai niiden toimintoja tietojärjestelmässä. Ne toteutuvat yleensä virtuaalisen infrastruktuurin, kuten virtuaalikoneiden tai konttien, yhteydessä, jolloin laitteen kaltaista toiminnallisuutta voidaan käyttää ilman fyysisten komponenttien asentamista. Virtuaalilaitteita käytetään sekä infrastruktuurin hallinnan että sovellusalustojen eristämisen tavoitteisiin.

Tyypillisiä virtuaalilaitteita ovat virtuaalinen tallennuslaitteisto (esim. virtuaalinen kiintolevy tai SSD), virtuaalinen verkkoadapteri (NIC), sekä virtuaaliset äänikortit ja USB-laitteet. Näitä käytetään muun muassa palvelinympäristöissä, kehitystyössä sekä testauksessa, jolloin voidaan luoda ja hallita useita laitteistokonfiguraatioita ilman fyysisiä laitteita. Toteutuksessa voidaan hyödyntää emulointia (täysi emulointi) tai paravirtualisaatiota, jossa ohjaimet ovat yhteensopivia virtuaalijärjestelmän kanssa ja tarjoavat paremman suorituskyvyn.

Käyttökohteet kattavat infrastruktuurin skaalaamisen, testaus- ja kehitystyön sekä varmuuskopioinnin ja palautuksen helpottamisen. Virtuaalilaitteet mahdollistavat myös ympäristöjen nopean luomisen sekä eristämisen, mikä parantaa turvallisuutta ja hallittavuutta pilvi- ja paikallisissa ympäristöissä.

Esimerkkejä on useita: virtuaalinen levy, virtuaalinen verkkoadapteri, virtuaalinen näytönohjain sekä muut virtuaaliset oheislaitteet. Hyötyjä ovat kustannussäästöt, joustavuus ja nopea käyttöönotto, kun taas riskit liittyvät hypervisorin turvallisuuteen ja suorituskyvyn hallintaan.