virtsatieinfektioihin

Virtsatieinfektiot ovat yleisiä bakteeri-infektioita, jotka vaikuttavat virtsateihin: virtsaputkeen, virtsarakkoon ja joskus munuaisten alueeseen liittyviin infektioihin (pyelonefriitti). Useimmiten taudin aiheuttaa Escherichia coli, joka siirtyy suolistosta virtsateihin. Vähemmän yleisiä syitä ovat muut bakteerit ja joskus sienet. Riskitekijöihin kuuluvat naissukupuoli (lyhyempi virtsaputki), seksuaalinen aktiivisuus, ikä, virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet, virtsankulun häiriöt sekä diabetes.

Virtsatieinfektiot jaetaan yleensä alas- (kystiitti) ja ylävirtsatieinfektioihin (pyelonefriitti). Kystiitin oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve, virtsan kirvely ja alavatsan kipu; virtsassa voi esiintyä verta. Pyelonefriitin oireisiin kuuluvat kuume, selkä- tai kylkipainu, pahoinvointi tai oksentelu sekä yleisen voinnin heikkeneminen.

Diagnoosi perustuu oireisiin ja virtsatutkimuksiin. Perusvaiheessa tehdään virtsan dip-testi; epäiltäessä monimutkaisuutta tai toistuvia infektioita sekä raskaana olemista voidaan tarkentaa virtsan viljelyllä.

Hoito riippuu infektion luonteesta. Yleisimmissä lievissä kystiti-infektioissa hoito on suun antibiootteja, kuten nitrofurantoiini noin viisi päivää tai trimetoprim-sulfametoksatsoli noin kolmen päivän ajan (paikalliset resistenssit huomioiden); vaihtoehtona on fosfomysiini. Ylävirtsatieinfektio tai monimutkainen infektio vaatii pidemmän hoitojakson, yleensä 7–14 päivää, ja antibiootin valinta sekä annostus perustuvat taudin vakavuuteen sekä viljelyn tuloksiin.

Ennuste paranee usein hyvällä hoidolla. Ehkäisykeinona suositellaan riittävää nesteytystä, virtsan täydellistä tyhjentämistä virtsaamisen jälkeen sekä seksuaalisen aktiivisuuden jälkeen tapahtuvaa virtsaamista; joissain tapauksissa voidaan harkita lyhytaikaista profylaksiaa toistuvien infektioiden ehkäisemiseksi. Erityisryhmien, kuten raskaana olevien ja immuunipuutteisien potilaiden hoito noudattaa kunkin tilan erityisohjeita.