virheentarkistustiedot

Virheentarkistustiedot ovat tietoja, joita käytetään yhdessä alkuperäisen datan kanssa sen varmistamiseksi, että siirrossa, tallennuksessa tai käsittelyssä ei ole syntynyt virheitä. Niiden tarkoituksena on havaita virheitä ja tarvittaessa mahdollistaa korjaus tai uudelleenpyyntö. Erityisesti ne parantavat tiedon eheyden luotettavuutta sekä järjestelmien ja sovellusten toimivuutta epävarmuusympäristöissä.

Yleisimmät menetelmät ja käsitteet liittyvät eri tavoin virheiden havaitsemiseen. Pariteettiriviin tai -syöttöön perustuvat menetelmät lisäävät yhden bittiä virhekoodin datan perään. Laskettavat tarkistusarvot, kuten checksumit ja CRC:t (cyclic redundancy check), antavat nopeasti vertailukelpoisen arvon datasta, jota vastaan vastaanotetun datan oikeellisuus voidaan varmistaa. Laajempia virheenkorjausmenetelmiä käytetään esimerkiksi muistissa (ECC) ja tallennusjärjestelmissä (Reed-Solomon-koodit). Hash-funktiot (esim. SHA-256) voivat tarjota vahvemman eheystarkistuksen tiedostolle tai viestille, kunhan kyseessä on ei-muuttuva sisältö. Digitaalinen allekirjoitus voi lisäksi tarjota alkuperäisyyden ja eheyden varmistuksen tai estää tietojen peukaloinnin julkisen avaimen avulla.

Käyttökohteet ja kontekstit vaihtelevat: tietoliikenneprotokollat kuten TCP/IP käyttävät laskettuja tarkistusummyja, tiedostomuodot voivat sisältää CRC-merkintöjä, tiedostojen varmistukseen käytetään hash-tarkistimia, ja muistissa käytetään ECC-koodia virheiden korjaamiseen. Virheentarkistustiedot eivät kuitenkaan takaa virheettömyyttä; ne voivat antaa sekä virheellisiä positivi- että negatiivituloksia riippuen menetelmästä ja virhetyypistä.