virheenkorjauskoodi

Virheenkorjauskoodi (ECC) on koodistruktuuri, jolla lisätään dataan ylimääräistä tietoa virheiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ilman uudelleenlähetystä. ECC parantaa tiedonsiirron ja tallennuksen luotettavuutta häiriöiden ja signaalin heikkenemisen aiheuttamien virheiden sattuessa, mikä on erityisen tärkeää tallennusalustoilla, muistissa ja langattomissa yhteyksissä.

Periaate on lisätä redundanssia dataan siten, että vastaanottohetkellä voidaan laskea virhesignaali, paikantaa mahdollinen virhe ja korjata se oikeaksi bitiksi. Eri virheenkorjauskoodit tarjoavat erilaisen korjauskapasiteetin ja vaatimukset lisädatalle sekä toteutuksen laskentateholle. Yleensä suurempi korjauskyky merkitsee suurempaa ylikirjoituspitkiä ja monimutkaisempaa dekoodausta.

Yleisimmät virheenkorjauskoodit ovat Hamming-koodit, jotka voivat korjata yhden bittivirheen ja havaita toisen; Reed-Solomon -koodit, joita käytetään laajasti CD-, DVD- ja QR-kodeissa sekä joissakin tallennus- ja tiedonsiirtotekniikoissa; sekä BCH- ja LDPC-kodeja, joita sovelletaan nykyaikaisissa verkoissa ja satelliittiviestinnässä.

Käytännön vaikutukset ovat merkittävät: ECC lisää datan käsittely- ja tallennuskustannuksia sekä ylikirjoitustilavuutta, mutta parantaa järjestelmän virheensietoisuutta ja luotettavuutta erityisesti vikatilanteissa. Kaikki virheet eivät ole korjattavissa; korjauskyky riippuu koodin ominaisuuksista ja virheiden määrästä.