vinyyleistä

Vinyylit, eli vinyylilevyt, ovat analogisia äänentallennusmedioita, jotka koostuvat tyypillisesti polyvinyylikloridista (PVC). Ne olivat musiikin suosituin tallennusmuoto vuosikymmeniä, erityisesti 1950-luvulta 1980-luvulle, mutta ovat kokeneet renessanssin digitaalisen musiikin aikakaudella.

Vinyylilevyissä on uria, jotka on kaiverrettu levyn pintaan. Kun levyä pyöritetään levysoittimessa, neula, joka on kiinnitetty äänirasiaan, seuraa näitä uria. Urissa olevat pienet vaihtelut muuttuvat sähköisiksi signaaleiksi, jotka vahvistetaan ja toistetaan kaiuttimista äänenä. Levyjen koko vaihtelee, yleisimpiä ovat 7-tuumaiset singlet ja 12-tuumaiset LP-levyt (Long Play).

Vinyylilevyjen äänenlaaduksi sanotaan usein olevan lämmin ja täyteläinen, ja monet musiikin ystävät arvostavat niiden fyysistä ulottuvuutta ja albumin taiteellista ilmettä. Vaikka digitaaliset formaatit ovatkin yleisempiä, vinyylien suosio on kasvanut uudelleen keräilykohteena ja korkealaatuisena kuuntelukokemuksena. Vinyylilevyt vaativat tietynlaista laitteistoa toistoon, kuten levysoittimen, vahvistimen ja kaiuttimet. Ne ovat myös alttiita fyysisille vaurioille, kuten naarmuille ja pölylle, jotka voivat heikentää äänenlaatua.